Noh niin nyt aikaa on enää pari viikkoa ja sitten onkin se hetki. Nopeeta toimintaa,viime viikon perjantaina tilattiin kaasolle puku,noh kappas vaan se tulikin keskiviikkona jo. Morsiustyttöjen puvut eivät ole vielä tulleet. Itse sain vannehameeni mekon alle,ainut vaan että se on jotenkin erilainen kun kuvittelin. Eilen sitten kävin hakee sormukseni kaivarruksesta,jumaleisson sain slaagin se maksoikin se kaiverrus,ja edellinen myyjä ei edes maininnut  asiasta. Ripitinkin tätä nuorta likkaa sitten ihan olan takaa.

Maanantaina tallinnaan hakemaan juhla juomia,ostoskoria mietitty valmiiksi,niin tiedetään mitä haetaan.
Ihan kiva kun mummo ottaa sitten poojan sinä päivänä yöksi,ei tarvitse viinojen kanssa mennä kun suoraan kotiin. Koristelujakin pitäisi alkaa tekemään kunhan saa lisää askartelumateriaalia niin saadaan nekin tehtyä. Muuten aika rauhallisesti menee,en enää stressaa hirveesti,eiköhän kaikki järjesty.

OOn yrittänyt tavaraa myydä että saisin kustannettua kenkiä,ostanut kenkiä mitä ostanut kokeeksi jospa niistä löytyisi jotkut sopivat,saan sitten palauttaa ne mitkä ei sovi tai ole hyvät. On tää kyllä aikamoista,ei voi muuta sanoa. Ei muuta kun lippu korkeella eteen päin. Mitäs tässä enää muutakaan voi,ai niin nyt oli kuulutuksetkin lehdessä,heh tästä se alkaa.

Olen saanut tilattua kaasolle ja morsiusneidoille puvut,nyt odotetaan niiden saapumista. Nukuin viime yönä huonosti mielessäni pyöri vaan häät mulla on tullut joku pakkomielle vatvoa ja suunitella. En mä ajatellut et tämä on näin iso projekti,mutt mä olen perfektionisti,yritän pyrkiä täydellisyyteen. Haluan että olen viimeisen päälle,vaadin kai itseltäni liikaa,kun tuntuu et mopo keulii kun ne vaikuttaa.

Mitä tulee sitten  AVIOLIITON jälkeen? karu arki koettaa,elämä palaa taas samaan tilaan,ei ole enää sitten mitään suunitelmia kun nauttia lomasta,ennen töihin paluuta. Miten saan rentoutuneeksi itseni? Joku päähieronta olisi jees ja kuuma kylpy. Noh kai se palattava arkeen ja kirjoitan seuraavan kerran kun saan  lisää infoa asiaan,kunhan saan vaan nukuttua kunnolla.

Puku oli sellainen kun odotinkin,sain siis iltapukuni häihini. Viikon verran kesti briteistä tulla,nopeeta palvelua ja ihana puku. Löysin vielä vannehameenkin a linjaisena käytettynä vain 23e. Mitäs vielä,mies löysi pukunsa kans ja nyt pojan pukua odotellaan. Asiat alkaa rullaamaan kun sormuskin löyty,mutta siihen ei voi kaivertaa kun on niin kapea joten sain idean että kihlasormukseen kaiverretaan se päivämäärä.

Onhan tässä viel paljon asioita hoidettavana mutta aikansa kutakin,suurin stressi alkaa helpottaa,mutta jännitys tiivistyy vain kolme viiikkoa sitten kirkonkellot kajahtaa. Hih sais vaan se pappi soitella,et pääsis suunittelee vihkikaavaa,mahdollisimman lyhkänen tietty.
Niinpä niin,tässä tää menee,häähumussa,kirjoittelen taas kun jotain uutta tapahtuu tällä rintamalla.

Tänään käynyt testailemassa sormuksia ja netissä katsonut sormuksia,tässä käytettynä aion ostaa vannehameen hääpuvun alle ja tarjos yksi ihanaa laukkuakin,niinhän se menee,jotain uutta,jotain sisnistä jotain lainattua. Briteistä tuli tilattuu se mun mekko ja pojalle kans tilattu puku,miehen kanssa huomenna shoppailee hakee juhlavaatetta sillekin,munkin pitää yhtä sun toista hoitaa ja mennä vielä sitä sormustakin ostamaan ja samalla tsekkais koruvalikoimaa ja kaikkea kivaa,mitä nainen voi toivoa Diamonds are girl best friend <3 Jotta saadaan täydellinen päivä.

Kiirettä pitää,onneksi ennähtää taukoakin pitää,kaikkea pitää tehdä,mutta illman tuttujen,mummojen sukulaisten apua ei pärjäis,tässä kun hommaa on...

Jos vanhaan sananlaskuun on uskominen niin toinen kerta toden sanoo,niin kai se sitten pitää paikkaansa mun kohdalla. Esimmäinen avioliittoni oli ihanat prinssehäät siis budjetti oli aika suuri ja oli prameat häät,mutta ne sitten päätyivät eroon. Uusi onni löyty sitten eron jälkeen,mutta siinä pari vuotta kunnes tapasin unelmieni miehen,jonka kanssa jaoin tulevasuuteni. Olemme tunteneet vuodesta 2008 jolloin ennätimme seurustella 3kk kun aloinkin odottamaan yhtestä lastamme,joka olikin yllätys. En ole hirveesti ollut enää mikään hää ihminen ja skeptinen avioliitolle,aina olin siinä uskossa kun kerran menty niin uudelleen ei mennä. Mitä sitten kävikään?

Jouduin syömään sanani ja kuinkas ollakaan,niin mieheni kosikin minua vuonna 2009,mutta en siis ajatellut sen enempää. Olimme kyllä pari kertaa menossa naimisiin,mutta lykkäsin häitä,en ollut valmis vielä,piti antaa hauduttaa asiaa,olihan mulla edelliinen liitto taustalla.
Pari vuotta vieri ja ei ole elämä olut helppoa parisuhteessa mm mun sairaus ja avoliiton ongelmat ja tuloni äidiksi ovat koetelleet suhdettamme,tapahtuihan kaikki niin nopeesti että elämä heitti suoraan sanoen härän pesettä näin raaásti kuvailtuna. Olen huomannut että kaikki vaikeudet on vaan vahvistaneet ja lujittaneet suhdetta ja päätimme sitten pärähtää nopeesti naimisiin ja nopeeta ollutkin.

Alunperin piti olla siviilivihkiminen,mutta päätimmekin kääntää kelkkamme ja mennä maistraatin sijaan kirkossa naimisiin,näin meidät sitten vihitään 7.7.2012,ja siitä alkaa uusi elämä morsiamena.